VALMENNUSPÄÄLLIKÖN KUUKAUDEN TREENIVINKKI
Toukokuu 2006 

Valmentajan toiminta ottelutilanteissa

Pelikausi on taas alkamassa. Tämänkertainen valmennusvinkki palauttaakin mieliin, mitä valmentajan olisi hyvä ottaa huomioon ottelutilanteissa.

Pelaaminen hyvin on 6–14-vuotiaille lapsille tärkeämpää kuin voitto. Pelaajia tulisikin rohkaista pelaamaan ja opettaa nimenomaan pelaamista. Virheiden tekemisestä ei saisi tulla peikkoa – eikä niin käykään, kun valmentaja muistaa painottaa, että tässä iässä vasta opitaan lajia ja jalkapallon pelaamista.
Tuloksia ei pidä hakea sen kustannuksella, että pelaajat eivät opi pelaamaan. Voiton ei koskaan pidä olla tärkein asia. Voittoa pitää tietenkin tavoitella, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Voiton hinta on liian suuri, jos vain parhaat pelaavat.
Häviöt kuuluvat jalkapalloon. Häviön ei pidä antaa masentaa, vaan sen tulee toimia motivaatiotekijänä. Valmentajan tehtävä on varmistaa, että joukkue yrittää aina parhaansa. Voittaminen on seurausta hyvin pelaamisesta ja pelaajalta voi toki vaatia, että hän pyrkii parhaaseensa. Mutta joukkueen esiintyminen pelikentällä joukkueena on tärkeämpää kuin voitot tai häviöt.

ENNEN OTTELUA

• Peliä edeltävät harjoitukset tulisi rakentaa sellaisiksi, että pelaajat odottavat peliä innokkaasti. Kokoonpanon ilmoittaminen pelaajille, pelilliset ohjeet, mitä asioita pelissä yritetään tehdä sekä esimerkiksi tietoja vastustajasta on hyvä kertoa jo etukäteen. Henkisen ja fyysisen tilan viritys ovat valmentajan vastuulla. Hyvä ottelutapahtuma alkaa jo ennen peliä!
• Alkuverryttelyn vaikutus pelisuoritukseen on tärkeä. Alkuverryttelyn tarkoitus on valmistaa pelaajaa ottelun vaatimuksiin. Siksi jo alkuverryttelyssä on oltava sellainen osa, jossa syke nousee pelin vaatimalle tasolle hetkellisesti.
  Valmentajan kannattaa kertoa pelaajille, miksi alkuverryttely tehdään niin kuin se tehdään. Yleinen odotusarvo alkuverryttelystä on, että se tehdään rauhassa ja voimat säästellään peliin. Mutta jos alkuverryttely tehdään huonosti tai puutteellisesti, se varmasti vaikuttaa peliin negatiivisesti.
  Jos mahdollista, kannattaa alkuverryttelyyn sisällyttää peliosa. Fyysisen vireystilan saavuttamisen lisäksi alkuverryttely vaikuttaa pelaajien henkiseen valmiuteen. Valmentajana sinun tulee seurata vireystilan syntymistä ja ohjata sen muodostumista alkuverryttelyn kautta.

PELIN AIKANA

• Ole positiivinen ja kannustava. Kun elät innokkaasti pelissä mukana, se tarttuu myös pelaajiin ja he pyrkivät parempiin suorituksiin. 
• Huomioi kaikki pelaajat pelin aikana. Jokainen pelaaja on tärkeä ja ansaitsee valmentajan huomion. 
• Jos arvostelet tuomareita, on todennäköistä, että pelaajasikin tekevät niin. Siksi tuomarien arvosteluun ei pitäisi koskaan sortua. Sekin aika, mikä helposti kuluu tuomarityöskentelyn seuraamiseen, olisi parempi käyttää oman joukkueen toiminnan miettimiseen. Tuomareiden toimintaan et voi vaikuttaa, mutta joukkueesi toiminta on sinun vastuullasi! 
• Älä koskaan mollaa tai väheksy vastustajia. 
• Jokainen pelaaja haluaa luonnostaan voittaa. Vältä siis käyttämästä lausetta "Meidän on pakko voittaa!", sillä jokainen pyrkii siihen ilmankin. 
• Älä myöskään kysy "Miksi teit taas virheen?". Kannustava palaute on aina parempaa. 
• Mieti etukäteen, miten peli etenee. Milloin vaihdot? Ketä vaihdan? Miten pelimme sujuu? Mitä vastustaja tekee? 
• Peliin pitää reagoida sen kuluessa. Mikä toimii? Mikä ei toimi? Miten saan pelin muuttumaan? 
• Päätät itse sen, mitä asioita seuraat pelin aikana. Keskity vain muutamaan. Kaikkia osa-alueita ei kukaan voi tarkkailla yhden pelin aikana. Hyökkäys? Puolustus? Vai jokin muu? 
• Puoliajalla on tärkeää antaa selkeät ja lyhyet ohjeet. Anna pelaajien ensin hetken rauhoittua ja mieti sanottavasi valmiiksi. Pyri välttämään tietotulvaa, sillä pelaajat eivät kuitenkaan kovin montaa asiaa pysty ottamaan vastaan. Keskity tulevaan. Älä kerro, mikä kaikki meni pieleen ensimmäisellä jaksolla, vaan kerro mieluummin, miten asiat voidaan tehdä paremmin toisella jaksolla. Voit myös antaa ohjeita yksittäiselle pelaajalle. Lähetä pelaajat takaisin kentälle positiivisella mielellä!

OTTELUN JÄLKEEN

• Kättele tuomarit ja vastustajat aina. 
• Loppuverryttely pelin jälkeen on hyvä tapa. Se kannattaa opettaa pelaajille jo nuorina. Esimerkiksi 10 min matalasykkeinen hölkkä riittää hyvin loppuverryttelyksi. 
• Palautteen antaminen pelaajille on tärkeää. Sen voi tehdä joko heti pelin jälkeen tai seuraavissa harjoituksissa. Joukkue ja pelaajat kaipaavat palautetta siitä, mikä meni hyvin ja mikä huonosti. 
• Valmentajan kannattaa jälkikäteen miettiä ja arvioida myös omia ratkaisujaan. Onnistuivatko vaihdot? Muuttivatko ne peliä toivotulla tavalla? Oliko alkuveryttely onnistunut? Millaisen hengen onnistuin luomaan? Miten oma toimintani vaikutti pelin lopputulokseen? Mitä asioita pelistä otan huomioon, kun suunnittelen seuraavia harjoituksia?

______________________________________________________________

VALMENNUSPÄÄLLIKÖN KUUKAUDEN TREENIVINKKI
Maaliskuu 2006 

Pienpelit kehittävät pelikäsitystä ja tekniikkaa

Pienpelit ovat tärkeä osa harjoittelua jo nuoresta pitäen, kun pyritään kehittämään pelaajan pelikäsitystä. Hyvä muisti ja kyky ajatella nopeasti ja valita oikea ratkaisumalli ovat pelikäsityksen peruspilareita.

Pienpeleissä valmentajan on mahdollisuus ohjata, tarkkailla ja arvioida pelaajia. Aluksi pitää luoda pelaajille tilanteita, joista he selviävät helposti, ja taitojen kehittyessä tilanteita pitää vaikeuttaa. Helposta vaikeampaan pätee siis myös tässä asiassa.

Pienpelit opettavat pelaajalle tekniikkaa. Pelikäsitys, taktinen osaaminen ja pelin havainnointi paranee. Lisäksi ratkaisunteko nopeutuu ja pelaaja oppii useammin tekemään oikean ratkaisun. Pienpeleissä sama tilanne toistuu usein ja pelaaja pääsee kokeilemaan erilaisia ratkaisumalleja. Kun pelaaja kohtaa saman tilanteen isommassa tilassa, hän pystyy paremmin ja varmemmin ratkaisemaan tilanteen useimmiten oikein.

Pienpeleissä myös heikompi pelaaja kehittyy, koska hän ei voi mennä piiloon parempien varjoon, vaan joutuu kantamaan ja saa vastuuta. Jokaiselle pelaajalle tulee paljon kosketuksia palloon. Nämä pelit ovat hyvä tapa kehittää yhteistyötä ja kommunikaatiota pelaajien välillä sekä pelaajan tekniikkaa pelinomaisesti.

Valmentajan on kuitenkin oltava tarkkana, ettei fyysinen rasitus nouse liian kovaksi. Pieni tila ja vähän pelaajia nostaa yleensä tehon korkeaksi erittäin nopeasti. Jalkapallon tärkein tilanne 1 vs 1 toistuu pienpeleissä useasti ja sen ratkaisemiseen nämä pelit ovat hyvä opetuskeino pelaajille.

Valmentajan täytyy pienpeleissä ottaa huomioon:
• Alueen koko
• Pelaajien määrä
• Pallot ovat lähellä
• Peliaika
• Fyysisen rasituksen tarkkailu
• Pelaajien taitotaso (Jotta pelistä olisi hyötyä, on joukkueiden oltava melko tasaiset.)
• Pelin tavoite (Mitä pelissä tavoitellaan ja onnistuuko tavoite?)
• Pelialueen merkitseminen niin, että pelaajat ovat tietoisia, millä alueella peli pelataan
• Valmistaudu joko helpottamaan tai vaikeuttamaan peliä

MUUTAMIA SOVELLUKSIA PIENPELEIHIN
• Joukkueella on tietty määrä hyökkäyksiä ilman aikarajoitusta (puolustuksen ja hyökkäyksen tehtävien ymmärtäminen).
• Hyökkäykseen voidaan käyttää tietty aika (pelaaja joutuu tekemään päätöksen nopeasti).
• Maali tehtävä kuljettamalla.
• Maalin tekevän pelaajan on koskettava kummallakin jalalla palloon ennen kuin maali voidaan hyväksyä.
• Syöttää saa vai ulko- tai sisäsyrjällä.
• Kosketusrajoitukset
• Kaikkien pelaajien on oltava yli puolen kentän ennen kuin maali voidaan hyväksyä.
• Monta peräkkäistä syöttöä (esim. 8 syöttöä) omalla joukkueella on maali.
• Maali vain suoraan syötöstä.
• Vähintään 75 %:n pelaajista on koskettava palloon ennen kuin maali voidaan hyväksyä.
• Pallon pitää pysyä polven alapuolella

______________________________________________________________

VALMENNUSPÄÄLLIKÖN KUUKAUDEN TREENIVINKKI
Tammikuu 2006 

Kuinka voit parantaa harjoituksia?

MITÄ harjoitellaan?
Valmentajan täytyy tietää, mikä on kunkin harjoitteen tavoite ja miten tavoitteeseen päästään. Toteutuuko tavoiteltu asia harjoitteessa? Jos ei toteudu, miten valmentajana voin muuttaa harjoitetta? Oliko muutoksista apua?
Suunnitelmallisuus auttaa tässäkin asiassa. Kun valmentaja menee harjoituksiin, hänellä pitäisi olla selvä tavoite siitä, mitä hän haluaa ja miten hän asiansa joukkueelle viestittää.

MIKSI harjoitellaan?
Pelaajilla on erilaisia motiiveja olla joukkueen toiminnassa mukana. Valmentajan on pystyttävä perustelemaan pelaajille, miksi harjoitellaan juuri tätä asiaa ja juuri tällä tavalla.Tehdäänkö harjoituksia vain harjoituksen vuoksi vai otetaanko harjoiteltavaksi niitä asioita, joita pelissä pitäisi parantaa? Esimerkiksi, jos pelissä ei syöttöpeli ole toiminut, on seuraavissa treeneissä aiheena syöttäminen. Tavoitteena on aina yksilön kehittäminen. Valmentajan on tiedostettava, millaisia taitoja hän pelaajiltaan vaatii, ja annettava pelaajille aikaa harjoitella niitä ennenkuin odottaa niiden toteutumista pelissä.

KUKA harjoittelee?
Kuinka paljon harjoituksen sisällä on yksilöharjoituksia? Entä osajoukkueen tai koko joukkueen harjoituksia? Kun tavoitteena on kehittää yksilöä, pitäisi yksilöharjoitteita olla joka harjoituksissa. Tarpeeksi pallokosketuksia, oikea levon ja rasituksen suhde, suorituksen laadun parantaminen, oikeiden suoritusten vaatiminen ja mielekkyys – näillä motivoidaan pelaaja tekemään asioita paremmin.

HARJOITUKSEN VETÄMINEN
Selvitä aina itsellesi ensin: tila, pelaajamäärä, pallojen määrä, apuvalmentajien määrä ja aika. Kun nämä ovat tiedossa, voit alkaa miettiä harjoituksen sisältöä.
Kerää harjoituksen alussa pelaajat nopeasti kasaan ja kerro heille selkeillä ohjeilla, mitä tehdään ja miten. Katsekontakti pelaajiin on tärkeää. Käytä mieluummin pelaajia esimerkkeinä kuin alat itse näyttää, mitä pitäisi tehdä. Näin säästät aikaa.
Harjoitteissa pitää tulla onnistumisia, muuten pelaajan itseluottamus horjuu ja turhautuminen voi huonontaa hänen suoritustaan. Kuitenkaan liian helppo harjoitus ei saa olla. Tämä onkin valmentajalle haaste. Hänen täytyy tuntea pelaajansa todella hyvin.
Osoita siis pelaajille, että välität heistä. Älä jätä ketään huomioimatta. Opeta pelaajia kannustamaan toisiaan – myös me-hengen korostaminen on tärkeää. Luo oppimisen ilmapiiri. Pelaajilta voi myös kysellä ja saada heidät ajattelemaan itse. Valmentajan on lisäksi tärkeää seurata kriittisesti, miten harjoite sujuu, ja reagoida muutoksilla, jos se ei suju. Puutu rohkeasti virheisiin. Muista sääntö: pysäytä-selitä-näytä-harjoittele.

TARKKAILE SEURAAVIA ASIOITA
1. Ilmapiiri (viihtyvätkö pelaajat, mikä on pelaajien motiivi olla mukana)
2. Harjoituksen tavoite (ymmärtävätkö pelaajat, mitä haluat)
3. Organisointi (alueen koko, ryhmän koko)
4. Harjoituksen toimivuus (saatko sitä, mitä haluat)
5. Muutokset (uskallanko muuttaa, miten muutan, tarvitseeko muuttaa)
6. Oma toiminta (olenko mukana harjoituksessa vai seuraanko sivusta, mitä tapahtuu)

______________________________________________________________

VALMENNUSPÄÄLLIKÖN KUUKAUDEN TREENIVINKKI
Joulukuu 2005 

Pelitilanne 1 vastaan 1

1 vs 1 -tilanne toistuu ottelun aikana lukuisia kertoja ja sen voittaminen on erittäin tärkeää. Tilanteen voittaminen vaatii pelaajalta:

1. Teknistä taitoa

• Pallon hallintaa
Kykyä hallita palloa pienessä tilassa ja vastustajan ahdistaessa. Kykyä ymmärtää, miten tilanne ratkaistaan. Mitä vähemmän tilaa ja aikaa on, sitä enemmän pelaajalta vaaditaan pallon hallintaa ja hyvää teknikkaa tilanteesta selviytymiseen.
• Koordinaatiokykyä
Nopeat jalat ja kyky liikkua ketterästi on tilanteiden voittamisessa ratkaisevan tärkeää. Tätä ominaisuutta jokaisen pelaajan kannattaa harjoitella omalla ajalla mahdollisimman paljon. Hyvät motoristiset taidot ovat perusvaatimuksena 1 vs 1 -tilanteiden voittamiselle.
• Monipuolisia harhautuksia
Pelaajan on opeteltava muutama harhautus, jolla vastustajan pystyy pelitilanteessa harhauttamaan. Tärkeää on myös löytää itselleen oikea tapa mennä ohi vastustajasta. Nämä taidot opitaan vain kokeilemalla ja lukuisilla toistoilla. Ensin kannattaa opetella oikea suoritus ja vasta sitten lisätä siihen tilannenopeutta.
• Henkilökohtaista puolustustekniikkaa
Mikä on oikea puolustusasento ja miten pallo saadaan vastustajalta pois? Nämä seikat ovat tärkeitä, kun yritetään voittaa tilannetta pallottomana. Mihin suuntaan ohjaat pallollista? Milloin on oikea hetki riistää?

2. Henkilökohtaista taktiikkaa

• Vastustajan arviointia
Mitkä ovat vastustajan vahvuudet? Entä heikkoudet? Miten voitan juuri hänet pelitilanteessa? Pallollisena on oltava vaihtoehtoja tilanteen voittamiseksi. Mitä harhautusta käytän jne? Pallottomana täytyy lukea vastustajan aikeet ja pyrkiä käyttämään omia puolustustaitoja tilanteen voittamiseksi.
• Tilanteen arviointia
On tärkeää oppia pelaamaan aina tilannekohtaisesti. Kukaan ei voi etukäteen sanoa, miten kyseinen tilanne ratkaistaan, ja sen vuoksi pelaajan on itse opittava keksimään ratkaisumallit ja osattava käyttää erilaisia ratkaisumalleja eri pelitilanteissa. Koska tilanteet pelissä ovat nopeita, harjoittelussa liikkeet kannatta tehdä maksiminopeudella (sen jälkeen, kun liike on opittu kunnolla). Tämä vaatii kärsivällisyyttä, sillä epäonnistumisia tulee ja niistä pitää oppia.
• Oman itsensä arviointia
On myös tärkeää tiedostaa, missä itse on hyvä. Peliä pelataan omien vahvuuksien kautta ja, jos pelaajalla on 1 vs 1 -tilanteissa ratkaisumalli, johon hän luottaa, sitä pitää ehdottomasti käyttää. On parempi osata yksi harhautus tosi hyvin kuin 3 harhautusta keskinkertaisesti.

3. Fysiikan ja henkisen tilan merkitys

Nopeus, räjähtävä voima, liikkuvuus, kimmoisuus ja hyvä lajivoima ovat ratkaisevia 1 vs 1 -tilanteiden voittamisessa. Niiden lisäksi pitää luottaa itseensä ja uskaltaa voittaa tilanteet. Päättäväisyys ja tieto omista vahvuuksista ovat myös avuksi. Jos epäonnistuu, täytyy silti luottaa omiin taitoihin ja säilyttää kyky ja halu kehittyä.

 ______________________________________________________________